Sinappia haalareissa

Ompelin Ipanapapanalle ihanasta Metsolan sinappiruutujoustiksesta haalarit. Näistä tuli todella sievät ja melkein sopivan kokoiset, vaikka aina (tai ainakin lähes poikkeuksetta) teen liian isoja. Tämä sinappijoustis on mun suosikkikangas niin silmälle kuin käsille. Tämä on jotenkin mukava kangas ommella. Saumuri oikeen pomppii pöydällä ruutujen tahtiin.

Tätä kangasta ei ilmeisesti enää saa. Tai niin ainakin myyjä meinasi Metsolassa, kun aikanaan ostin pakan loput. Toivottavasti ruutujoustiksesta tulisi jotain ihania uusia värejä pian.

Kaavana olen haalarissa käyttänyt Ottobren mustikkahaalaria. Kavensin haalari reilulla kädellä, mutta silti haalari on jopa Ipanapapanan isin silmään reilun levynen. Seuraavaan haalariin saa siis surutta kaventaa lisää.

Olihan taas kuvaaminen helppoa. Tuommonen vilistävä 1vee4kk on helppo tallentaa kameraan oikeassa asennossa, oikeassa paikassa, oikeassa valossa. Valehtelematta 100 kuvaa ja noin kaksi kuvaa, joissa haalarit edes erottu :) Suurin osa kuvista oli enemmän tai vähemmän höpötystä <3



Konkkaronkassa ihanan AlbaBabyn esittely ja Handmade-haalarin arvonta!

Konkkaronkka esittelee yhtä suosikkilastenvaatemerkeistäni AlbaBabya ja arpoo AlbaBaby Handmade-malliston haalarit. Haalarit valmistetaan vasta voittajan selvittyä, jotta tiedetään, kumpaa sukupuolta ilahdutetaan. Ihanaa! Minä haluan voittaa! Jos sinäkin haluat voittaa, pääset arvontaan tästä.

Tinttiina-takissa on kasvunvaraa

Kävin talven "ompeluseurassa" (Ouluopiston lastenvaateompelukurssi) hakemassa vähän oppia ompeluun. Kurssilla sai apua, opastusta, ideoita ja ihanaa seuraa. Suosittelen lämpimästi! Ompelin kurssin aikana vaatteita lähinnä Ipanapapanalle. Kurssin suurin saavutukseni oli ehdottomasti tikkivuorillinen takki.

Takki on ommelu Ottobren Tinttiinatakin kaavalla (OB 6/2011). Hihoihin on laitettu lisäksi resorit kääntöhihan "sisälle". Tein takkiin myös kaaritaskut. Huppuun on lisätty keskikaitale ja resori reunaan. Takin kangas on joustavaa ohutta vakosamettia ja vuorina on tikkivuori ja välissä vielä tuultapitävä untuvakangas.

Takki on (kuten kuvasta näkyy) hiukkasen reilu, mutta toivottavasti syksyllä pikkupakkasten aikaan sopiva. Takki on tehty "tyttöjen kylillä hengailu"-takiksi :)

Ipanapapana on lempinimensä mukaisesti pieni sirppana ja olenkin huomannut ompelevani jostain syystä aina liian isoja vaatteita. Mukavahan se on, että kasvunvaraa löytyy, mutta minä tahtosin itseommellut ihanuudet heti käyttöön enkä joskus ens vuonna. Tinttiina on ommeltu pienimmällä Tinttiinakaavalla (86cm) ja kaavaa on kavennettu hieman.

Poncho

Viime syksynä kutoessani itselleni ponchoa ajattelin Ipanapapanankin tarvitsevan oman pikku ponchon. Kaivelin lankavarastoani ja sieltä löytyi Novitan Puroa pari kerää (väri muistaakseni kanerva), jotka olin jemmannut jostain alekorista. Malli on "omasta päästä, sitä mukaa, kun neulon"-poncho. Aloitin joustinneuleella kauluksesta ja sen jälkeen neuloin neljä palmikkoa (väliin aina pari silmukka sileää). Lisäsin silmukoita muutaman kierroksen väliin sileän reunoihin. Pituutta sopevasti, helmaan jokunen kierros joustinneuletta ja valmis.

Poncho oli mukava talvipakkasilla laittaa Ipanapapanalle toppahaalarin päälle lämmikkeeksi rattaissa istuessa. Lämpimien ilmojen saavuttaessa Oulun korkeuden poncho testaa myös hiekkalaatikkokestävyytensä, kiikkuvauhdit ja pyöräilyn.

Pikkusukat on kudottu Raumaullvarefabrikk As:n Mitu-sekoitelangasta (50% alpakkaa ja 50% villaa). Rauman lankoja tuo Suomeen ja myy Oiva-Ommel.

Mitu-lanka oli mukava tuttavuus. En tykkää kutoa alpakkalankaa, koska se on jotenkin lötköä, löysää ja tahmeaa puikoilla. Ilmeisesti villa teki tästä langasta ihanan pehmoista ja mukavaa kutoa. Vauvan/ lapsen neuleisiin ihan ehdoton lanka. Tästä aion kutoa jatkossa Ipanapapanan sukat, lapaset ja kaulurit.

Zukkia!

Sukkien kutominen on mulle sitä parasta terapiaa ja rentoutumista. Sukkia olen kutonut niin paljon, että siihen ei enää tarvitse aivoja (no ehkä suunnittelu vaiheessa vähän). Kudon sukkia lähinnä telkkaria möllöttäessä.

Yksi viikon parhaista hetkistä on perjantai-ilta, kun mies lähtee yöksi töihin ja Ipanapapana on painunut untenmaille. Kutimet esiin ja telkasta kattomaan jotain tosi fiiniä ja kehittävää (kuten Viidakontähtösten uusintaa :).

Alkaessani kuvaamaan kaikkia miljoonia sukkapareja hoksasin, etten ole varmaan kahteen vuoteen kutonut itselleni kuin nämä kahdet sukat. Värilliset sukat on Nallesta (oisko Kukkaketo?) neulotut perussukat puoleenpohkeeseen yltävällä varrella. Harmaat palmikkosukat olen kutonut 7 veljeksestä Novita Sukkalehden (2011) ohjeella. 

Olen neulonut kaikki sukat näköjään lahjaksi tai Ipanapapanan jalkaan. Toisaalta mikäpä olisikaan parempi lahja? Ensi syksyä silmällä pitäen voisinpa tehdä itselleni uudet sukat. Viluvarpaisella kotirotalla on oltava valinnan varaa, että villasukat mätsää kotiverkkareihin hyvin :)

Onko sinulla tapana neuloa sukat aina samalla tavalla vai kokeiletko mielelläsi uusia ohjeita? Minä neulon yleensä sukkaosan aina "perussukkana", mutta varteen kokeilen lähes aina jotain uutta. Paras apu ja inspiraation lähde uusiin varsiin löytyy kirjasta, jonka sain ystävältäni lahjaksi. Kirja on Maria Parry-Jonesin Neulojan suuri silmukkakirja - yli 250 perinteistä ja nykyaikaista neulosta helppotajuisine mallikuvioineen. Kirjasta löytyy myös kivoja neulemalleja esim. huiveihin. Suosittelen kirjaa lämpimästi innokkaille neulojille.

Huhuu

Kevät on tullut oikeasti Ouluunkin. Nurmikko tuoksuu ja keltaiset pussit on vallanneet kaupungin. Ohuella trikoopipolla tarkenee lenkkeillä ja pikkukiviä on enemmän sisällä kuin ulkona.

Ystäväni harrastaa kakkuja ja tekin Ipanapapanan synttärikakkuun ihanat kukkakoristeet. Minä lupasin tehdä hänen pöllöfanitytölleen pipon. Ompelin pipon jämäkästä violetista trikoosta ja aplikoin pöllön. Vaihdannaistaloutta parhaimmillaan. Pöllön malli on poimittu jostain Ottobresta, mutta yksinkertaistin sitä hieman (jätin jalat ja siivet pois).

Mielestäni pipojen ompelu on tosi haastavaa. Pipo pitäisi saada juuri sopivan kokoiseksi ja hyvin istuvaksi. Hyväksi malliksi muutaman kokeilun jälkeen olen todennut Metsolan piposta tutun mallin, jossa pipon pääty taitellaan ja hurautetaan saumurilla kiinni kuten raitapipossa. Tähän Metsolan raitajoustiksesta ommeltuun pipoon lisäsin koristeeksi vielä lenkin. Tämän pikkuruisen ihanuuden olen tehnyt ystävän vauvalle.

Olen yrittänyt ommella miljoona kertaa semmoisen peruspipon ja siitä ei tuu ikinä hyvä. Aina joku kohta tökkii. Jos saan päälliosan saumat kauniisti "töröttämättömiksi", pipo on liian iso tai pieni tai lyhyt tai jotain. Olenkin ommellut pipoja enää vain lahjoiksi ja omat pipot ostan valmiina :). Säästyy hermot ja rahat. Onko kellään vinkkejä täydellisen peruspipon ompeluun?

Ipanapapana ja sen äiti sanoo "HEI!"!

Kylläs kutominen on kuulkaa kivaa hommaa! Mun käsityötausta taitaa olla semmonen tavallinen tarina. Koulun käsityötunnit oli enimmäkseen tuskaa ja mitään ei tahtonut saada aikaseksi saatikka valmiiksi. Onneksi äiti on taitava käsistään ja auttoi ihan vaan vähän. Visioita oli kyllä enemmän kuin taitoa toteuttaa niitä. Vuosia takaperin innostuin neulomaan (minä puhun kyllä aina kutomisesta niinku meillä päin on tapana) ja taidot on karttunu sitä mukaa, kun on väkertäny menemään.

Tämä neuleasu on yksi tärkeimpiä aarteita (tiiättehän, kun joihinkin näperryksiin syntyy tosi vahva tunneside ja toisiin ei). Neuleasu on kudottu Ipanapapanan ollessa vielä masussa eli syksyllä 2010. Lankana on Novitan Nalle ja ohje on himpun muunneltuna bongattu Novitan sivuilta. Koko on suunnilleen 68.

Novitan Nallukka on muuten yks mun lempparilangoista. Sopivan paksuinen sukkiin ja lasten neuleisiin, hyvä kutoa ja väreistä yleensä löytyy mieluinen.